Kuka teki mitä missä, mitä oikein tapahtuu?! Nyt ei olla Touhulassa, vaikka välillä siltä näyttääkin.
Täältä pääset lukemaan Arctic Bananan tarinan kokonaisuudessaan, eli kuinka ideasta tuli totta! :)
[varoitus: sisältää idealistista propagandaa]
Ylistys kotimaisuudelle!
Arctic Banana on rovaniemeläinen yritys, jonka missiona on tarjota suomalaisten neuloosiin kotimainen ja ekologinen vaihtoehto. Arctic Banana syntyi oivalluksesta, että meillä täällä Suomessa on mahtava materiaali - villa, joka on ominaisuuksiltaan täysin kilpailukykyinen ulkolaisille vastineille, ja jota pitäisi ehdottomasti hyödyntää enemmän. Todellinen arktinen banaani, siis!
Mistä kaikki alkoi?
Koska kotimaisuus ja ekologisuus ovat olleet aina lähellä sydäntäni, oli kotimaisen villan jatkojalostaminen äitiyslomien päätteeksi ehkä selkein ajatus vuosiin ;) Sain suomalaista kampalankaa käsiini ensimmäisen kerran vuonna 2019, ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Ihmettelin ääneen, miten näin pehmeää ja silkkistä materiaalia ei ollut käytetty saati tuotteistettu maassamme tämän enempää. Kampalankahan sopisi herkkäihoisillekin (allekirjoittanut mukaan lukien) sekä lasten neuleisiin, joissa niin usein käytettiin merinovillaa. Merinon epäselvät ja jopa brutaalit tuotanto-olosuhteet olivat saaneet minut kyseenalaistamaan koko villantuotantoketjun eettisyyden, niin paljon kuin käsitöitä rakastinkin. Samalla minusta kuitenkin vaikutti, että suomalaiset pienlampolat hoitivat eläimensä rakkaudella, eikä mistään mulesing-toimenpiteistä tai eroosioon saakka laidunnetuista maista ollut tietoakaan? Jos ero ulkomaisen ja kotimaisen välillä oli kerran niin suuri, niin eihän halpa hinta voinut olla ainoa tekijä ostopäätöksen takana? Johtuiko kaikki vain siitä, että suomalaisen kuluttajan oli niin vaikea löytää kotimaista villaa?
Näiden kysymysten siivittämänä lähdin selvittämään suomalaisen lammastalouden ja villantuotannon tilaa. Selvisi, että maassamme on ennen sotia 1800-luvun lopussa ollut hurja määrä lampaita, jopa yli miljoona. Koko lammastalous perustui tuolloin omavarais-ajatteluun ja kotitarvelampaisiin. Villa on vahvasti kuulunut suomalaisen vaatekaapin perusrepertuaariin, ja sen myötä olemme olleet vaatetuksen suhteen merkittävän omavaraisia. Teollistumisen myötä tuontivilla ja muut tekstiilikuidut alkoivat kuitenkin syrjäyttää kotimaisen villan käyttöä, ja 1950-luvun maaltamuuton ja kaupungistumisen seurauksena kotitarvelampaiden määrä väheni jyrkästi. Lampaat siirtyivät lampoloihin ja pois tavallisen ihmisen arjesta. Jos lampaanpidon kulta-aikoina lampaita oli Suomessa yli miljoona, niin nykyään niitä on enää reilut 150 000.
Kehräämöjen määrä lisääntyi Suomessa merkittävästi sotien ja pula-ajan jälkeen. Suomessa on parhaimmillaan ollut jopa 250 kehräämöä! Nykyään niitä on enää noin viisi. Suurin syy muutokseen on lukemani perusteella ollut 1980-luvulla alkanut halpatuotettujen vaatteiden maahantuonti, joka koitui myös koko suomalaisen tekstiiliteollisuuden kohtaloksi. Kehräämöt lopettivat toimintansa, kalusto myytiin pois ja kaikki kertynyt tietotaito haudattiin jonnekin historian lehtien väliin. Tämä perimätieto on kuitenkin edelleen tallessa ja odottaa esillekaivajaansa!
Entäpä mitä sitten tulee suomalaisen villan eettisyyteen? Suomalaiset lampolat ovat pieniä, keskimäärin niissä on 64 uuhta. Australialaisella merinolammastilalla voi olla jopa 25 000 lammasta. Sen lisäksi, ettei kymmentuhatpäiselle laumalle voi mitenkään tarjota yksilöllistä hoitoa, vaatii tällainen määrä lampaita myös valtavat yleensä puuttomiksi hakatut laidunmaat, joissa biodiversiteetti eli luonnon monimuotoisuus kärsii. Riskinä on myös ylilaiduntaminen ja sitä kautta maaperän eroosio eli aavikoituminen, jota voi olla hyvin hankala korjata. Suomalainen lammas puolestaan hoitaa usein perinnemaisemaa ja rikastaa lannallaan alueen hyönteis- ja lintulajistoa. Lammastilojen pieni koko takaa sen, ettei vaikutus ympäristöön ole kohtuuton. Vuonna 2020 suomalaisista karitsoineista uuhista jopa 43% oli luomutiloilta, joilla monien muiden säädösten lisäksi torjunta-aineiden ja synteettisten lannoitteiden käyttö on kiellettyä.
Suomalainen lammas on rakkaudella hoidettu, ja se näkyy myös tuotantokustannuksissa. Emme voi koskaan kilpailla hinnassa taivasalla tuotetun merinovillan kanssa, mutta voimme oivaltaa sen, että kyseessä onkin täysin eri taistelu. Jokainen suomalainen on korvattavissa ulkomaalaisella halpatyöntekijällä, joka tekee nälkäpalkalla 16-tuntisia työpäiviä ja kaataa jätevedet ohivirtaavaan jokeen. Kyse on siitä, millaisen maailman haluamme valinnoillamme luoda. Ostamalla kotimaista, säilytämme myös omat työpaikkamme.
Tutustuttuani historian käänteisiin, ymmärsin paremmin syy-seuraus-suhteita. Kyse oli pitkälti siitä, että arvostus suomalaista villaa kohtaan oli kadonnut samalla, kun katosivat myös käsillätekemisen taito ja kotitarvelampaat. Nyt kuitenkin suomalaisten käsityöinnostus on taas palaamassa, ja sitä myötä kasvavat myös kiinnostus perinteisiin, kotimaisuuteen ja ekologisuuteen. Ehkä löydämme taas juuremme, ja opimme arvostamaan hienoja alkuperäislammasrotujamme sekä niiden tarjoamaa U P E A A * K O T I M A I S T A * V I L L A A !
Tulevaisuuden näkymiä
Samoihin aikoihin, kun hypistelin ensimmäistä kampavillavyyhtiä käsissäni, luin uutisia, joissa kerrottiin, että jopa puolet suomalaisesta villasta päätyy poltettavaksi. Vaikka tilanne on surullinen, matka omavaraisuudesta ja kotitarvelampaista tähän pisteeseen on ollut ajallisesti varsin lyhyt. Polku kulkee edelleen molempiin suuntiin! Ongelmat villan keräilyverkostoissa, puutteet koneissa ja laitteissa sekä vaje kehruukapasiteetissa voidaan edelleen korjata. Ennen kaikkea kyse on kuitenkin ihmisten asenteista. Itse aion kääriä hihat ja ryhtyä ylpein mielin edistämään suomalaisen villan voittokulkua takaisin koko kansan suosikiksi!
Alunperin Arctic Bananan oli tarkoitus myydä suomalaisen villan lisäksi myös ulkomaista villaa - DK- ja aran-vahvuista LUOMUmerinoa - niinä ajanjaksoina, kun suomalaista villaa ei olisi saatavilla. Toistaiseksi ulkomaiseen villaan ei ole tarvinnut turvautua, sillä suomalaisen villan toimitusajat ovat olleet varsin kohtuulliset. Painiskelen kuitenkin jatkuvasti turhamaisuuden ja eettisyyden välimaastossa, ja rajanveto on välillä vaikeaa. Suunnitelmissa on nimittäin ollut lisätä tuotevalikoimaan silkkimohair-lanka, jota itse neuleissa rrrrrrakastan, mutta jolle en ikävä kyllä ole onnistunut vielä keksimään kotimaista tai eettis-sertifioitua vaihtoehtoa. Onneksi silkkimohair on hienosti yhdisteltävissä esimerkiksi kampalangan kanssa (tuplalanka), jolloin neuleen kotimaisuusaste on silti varsin hyvä <3
Rakastan myös uuden oppimista ja suunnittelua. Takataskussa onkin jo useampi kampalangalle suunnittelemani neulemalli, joka odottaa puhtaaksikirjoitusta ja julkaisemista! Olen itse villasukkien suurkuluttaja, ja hypin riemusta, kun sain tencel-vahvisteisen DK-vahvuisen langan Arctic Bananan valikoimaan! Nyt pääsen kirjoittamaan omille langoillekin villasukkaohjeita, mikä on aivan mahtava juttu! :)
